Miten niin muka armoton….
Pari päivää siivousepisodin jälkeen Master soitti ja kutsui minut luokseen.
Olen kyllä ehtinyt sopimaan jo muuta, sanoin koleasti vaikkei minulla oikeasti ollutkaan mitään muuta sovittuna.
Etkö voisi perua sitä toista juttua? Master kysyi varovasti kuin anellen.
Kuulin varmasti väärin, ajattelin. Ei hän ikimaailmassa alentuisi minulta mitään anelemaan.
Ehkä voisinkin, jos sinulla on jotakin tärkeää asiaa. Lipsahti suustani. Olin kyllä aikonut esittää vaikeaa.
Hienoa! Master kuulosti oikeasti ilahtuneelta. Tule luokseni seitsemältä.
Taas se käskee, ajattelin nyreissäni, mutta vastasin tulevani.
Soitin hänen ovikelloaan tasan seitsemältä.
Hän avasi oven ja suuteli minua heti pitkään.
Koskaan ei kyllä tiedä mihin joutuu kun tänne tulee, mietin ohimennen.
On todella mukavaa nähdä sinua. Master sanoi ja hymyili leveästi.
Niin minustakin sinua, sanoin hieman varauksellisesti.
Katso mitä sinulle ostin. Master otti käteensä kaulapannan joka oli koristeltu timantein. Tai siltä ne ainakin näyttivät.
Aha. Pääsi suustani. Tälläista en ollut osannut odottaa.
Toki ilahduin, että hän oli ostanut minulle lahjan. Mutta ehkä hieman toisenlainen kaulakoru olisi ilahduttanut minua enemmän.
Etkö pidä siitä? Master kysyi vakavana.
Tietysti pidin, vakuuttelin ja pinnistin aurinkoisen hymyn kasvoilleni.
Master laittoi sen kaulaani ja katsoi minua pitkään arvioivasti.
Se sopii sinulle. Olet kaunis, hän sanoi hiljaa.
Sitten hän ikäänkuin ravisteli itseään ja tokaisi. Nyt haluan piiskata sinua.
Niinpä niin, ajattelin. Kylmä ilmoitusasia vain. Ei mitään ylimääräistä.
Hän sitoi käteni selkäni taakse ja käski minut nojaamaan ruokapöytään .
Hän sitoi jalkani levälleen kiinni pöydänjalkoihin ja laittoi minulle heti suupallon.
Nyt ei puhuta yhtään, hän sanoi ja sipaisi selkääni.
Miksi ihmeessä taas suostuin tähän, manasin itseäni. Olisin halunnut kerrankin aivan tavallista lämmintä ja hellää rakastelua.
Master siveli selkääni hapsupiiskalla.
Minä aloin kiihottua tahtomattani. Olin itselleni melkein vihainen. Taas ruumiini petti minut.
Hän sujautti kätensä jalkovaliini ja hymähti tyytyväisenä.
Minä hyrisin himosta.
Hän löi selkääni muutamia kertoja. Hänen liikkeensä olivat helliä.
Minä halusin lisää. Halusin kovempaa. Halusin enemmän.
Mutta hän lopetti ja irroitti minut pöydästä.
Minä olin pettynyt.
Olet kaunis, hän kuiskasi äkkiä korvaani.
MITÄ! ajattelin kuulleeni väärin.
Ja olet minun, hän sanoi.
Olenko? yritin ajatella selkeästi. Olen kai.
Hän tarttui hiuksiini,veti päätäni taaksepäin ja suuteli minua rajusti.
Rakastan sinua. Hän kuiskasi melkein äänettömästi.
Hän työnsi minut uudestaan pöytää vasten ja levitti pakaroitani.
Tällä kertaa en edes huomannut kipua hänen työntyessään sisääni.
Ajattelin vain hänen sanojaan.Hän rakasti minua!
Ei Hän ollut kova ja armoton…Hän rakasti minua!
