Viisaus ei asu meissä…
Tapasin Vieraan, siis Heikin, Naisen eräänä päivänä kaupassa.
Tai ei hän enää ollut Heikin Nainen sillä hän oli kyllästynyt Heikin marmatukseen ja nautti nyt yksinolosta.
Naisen nimi oli Kaisa ja hän oli erittäin mukava.
Menimme kahville ja juttelimme pitkään.
Hän oli kuullut etten enää ollut Masterin kanssa ja siitä hän oli erittäin pahoillaan.
Olimme sopineet toisillemme kuulemma todella hyvin.
Hän ei tiennyt että Heikki oli yrittänyt lähentyä minua ja sen kuullessaan hän oli erittäin yllättynyt.
” Älä nyt ymmärrä väärin”, hän sanoi. ” Oikeastaan olet juuri sellainen jota Heikki varmasti yrittää, mutta luulin että hän ymmärsi sinun kuuluvan aina Masterille.” Kaisa katsoi minua myötätuntoisesti.
” En minä kuulu Masterille” , puuskahdin heti. Ehkä vähän liiankin nopeasti.
” No en minä sillälailla tarkoittanutkaan,” Kaisa korjasi puheitaan. ” Vaan sitä että sinä rakastat yhä Masteria.”
” Niin kai”, myöntelin. ” Toivoisin vaan että pääsisin siitä jo ylitse.” Vaikutin varmaan surulliselta sillä Kaisa tarttui minua kädestä ja puristi sitä lujasti.
” Älä nyt viitsi olla noin allapäin” Kaisa sanoi ja virnisti. ” Kyllä me jotakin keksitään että piristyisit. Unohdetaan miehet vähäksi aikaa.”
Tiesin että Kaisa piti myös naisista, joten suhtauduin tuohon loppuosaan vähän varauksella.
Parin päivän päästä Kaisa kutsui minut kylään luokseen.
Siellä oli myös pari muuta Kaisan ystävää ja tunsin väkisin itseni ylimääräiseksi.
Minä taisin olla ainoa joka ei tiennyt illan ohjelmasta sillä ainoastaan minulla loksahti suu auki kun nahka-asuinen Domina saapasteli huoneeseen.
Domina oli upea ilmestys. Hänen pitkät punaiset hiuksensa lainehtivat takapuolen päällä asti ja hänellä oli kaunis musta nahkainen korsetti. Hän oli hoikka ja pitkä. Hänellä oli kirkkaanpunaiset huulet ja pistävänsiniset silmät. Tuijotin häntä suu yhä auki.
” Eikö hän olekin kaunis? ” Kaisa kumartui puoleeni ja kuiskasi. ” Hän on ystäväni Vendela.”
” On kyllä ” sain henkäistyä hämilläni. ”Miksi hän on täällä?”
Kaisa hymyili minulle leveästi ja sanoi kovalla äänellä ” Meidän pitää tänään näyttää Disakalle että piiskaa voi saada ilman miehiäkin! ”
Samassa Vendela läjäytti juoksutuspiiskansa lattiaan ja katsoi tiukasti minuun.
Minä en kestänyt enää pidempään vaan hypähdin ylös sohvalta ja pinkaisin ulko-ovelle.
Vasta ulkona hidastin vauhtiani ja mietin näkemääni.
Kylmät väreet kulkivat lävitseni.
