Alastomana lattialla.
Master oli tullut minun luokseni jo aikaisin iltapäivällä.
Hän oli tuonut mukanaan suklaaleivoksia ja pantterikarkkipussin.
Hän oli halannut minua samalla tavalla kuin useita kertoja aiemminkin.
Silittänyt hiuksiani ja suudellut omistavasti.
Ja istunut sen jälkeen katsomaan telkkaria.
Hän ei ollut puhunut sanaakaan ainakaan tuntiin.
Hän ei katsonut minuun eikä kuunnellut jos olin jotakin yrittänyt sanoa.
Minä ihmettelin hänen käytöstään. Mistä hän nyt oli suuttunut?
Riisu! Masterin ääni viilsi hiljaisuutta.
Mitä? Minä hätkähdin. En varmasti riisu. Mitä oikein kuvittelet. Istut siinä mököttämässä tuntikausia ja sitten oletat minun yhtäkkiä tekevän mitä haluat.
Riisu! Masterin ääni oli vieläkin kylmempi ja käskevämpi.
Minä tuijotin häntä kiukkuisesti. Älä luulekaan, sihisin hampaideni välistä.
Joko sinä riisut itse tai minä riisun sinut. Hän sanoi hyvin tyynesti.
Minä en tehnyt elettäkään totellakseni. Tuijotin vain häntä vihaisena.
Jollet tottele, en tule luoksesi ainakaan kuukauteen. Master tokaisi.
Mitä sitten! Minä tuhahdin mutta olin jo hieman levoton. Olisiko minun annettava periksi. Olisi aika kamalaa jos hän toteuttaisi uhkauksensa eikä enää tulisi luokseni. Kestäisinkö sitä?
No? Masterin ääni oli kysyvä. Riisutko vai etsinkö sellaisen joka mielellään tottelee herraansa?
Minä purin hampaani yhteen ja tuijotin häntä niin uhmakkaasti kuin vain kykenin. Mutta hitaasti nousin seisomaan ja aloin riisuuntua. Kurkkuani kuristi ja kyyneleet pyrkivät silmiini. Miksi suostuin tälläiseen, ihmettelin salaa jopa itseltäni.
Käy makaamaan lattialle selällesi. Ihan tähän minun jalkojeni juureen. Master sanoi rauhallisesti ja katsoi minuun ilkikurisesti.
Minä tottelin sanaakaan sanomatta.
Hän nosti jalkansa rintojeni päälle ja jatkoi telkkarin katsomista.
Minä en enää tiennyt mitä olisin ajatellut.
