Kulutettu, käytetty…
Minulla oli masentunut olo.
Master oli jälleen liian kiireinen töidensä kanssa.
Hänellä ei ollut aikaa minulle.
Ulkonakin oli ihan harmaata ja satoi.
Eilen pari subituttuani (siis muiden mastereiden naisia) oli lähettänyt kuvia ihanasta lomamatkastaan Thaimaaseen jonka he olivat tehneet yhdessä mastereidensa kanssa.Heillä oli ollut hauskaa.
Miksi minun Masterini ei halunnut mitään tuollaista.
Olinko Masterin mielestä jo loppuun kulutettu,
liian paljon käytetty….
En ollut ikinä ajatellut että se etten suostunut perinteiseen subinaisen rooliin olisi vähentänyt Masterin kiinnostusta minusta.
Niin ystäväni olivat eilen kuitenkin sanoneet,olivat kuulleet omien mastereidensa jutelleen asiasta.
Olivat ihmetelleet miten Masterini jaksaa minun kanssani.
Miksei Masterini ikinä puhunut asiasta jos tosiaan koki sen häiritseväksi.
Tietenkin, jos oikein tosissani muistelin, niin olihan hän siitä huomautellut vaikka kuinka kauan.
En vaan ollut ottanut sitä tosissani.
Luulin että hän piti minusta sellaisena kuin olin.
Pitäisiköhän minun joskus oikein tosissani kuunnella mitä Master minulle sanoo…
Pitäisiköhän minun ainakin silloin tällöin olla hänelle vähän alistuvampi.
Mietin näitä hetken ihan tosissani,mutta sitten ajauduin taas pohtimaan että miksi ihmeessä Master olisi pitänyt minua liian paljon käytettynä.
Ainahan minä annoin hänelle sitä mitä hän halusikin. Ja aina hän näytti varsin tyydytetyltä ja tyytyväiseltä.
Ehkä minun pitäisikin miettiä olinko itse tyytyväinen.
Siihen tosin tiesin vastauksen pohtimattakin. En tosiaankaan ollut.
En vain tiennyt syytä siihen. Vielä.
