Teet niinkuin sun täytyy tehdä…
Tänään Master vastasi puhelimeen heti kun soitin.
Vähän yllätyinkin siitä.
Master halusi viedä minut lounaalle,tosin vaan apsille mutta kuitenkin…
Olin aivan onnessani.
Paikallisella ABCllä juttelimme pitkään ja kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Master oli kiinnostunut asioistani ja kyseli paljon.
Ihmeekseni hänkin vastaili aika avoimesti kysymyksiini.
Emme me ihan tasavertaisia suhteessamme olleet,Master piti lähes aina ohjia käsissään, mutta tälläiset hetket riittivät minulle.
Ainakin välillä.
Ainakin uskottelin itselleni niin.
Pidin varani ettei itsepäinen minäni päässyt nyt nostamaan päätään.Laitoin kaiken taitoni peliin.
Olin kiinnostunut kaikesta mistä Master puhui,olin iloinen ja hurmaava.
Mutta se joka tarkemmin katsoi näki ettei siinä oikeasti ollut minua….vaan jokin surkea olento joka yritti näytellä muuta kuin oli.
Master ei sitä kuitenkaan huomannut,olisin ansainnut suorituksestani Oscarin.
Hymyilin niin että suupieliin sattui.
Master kertoi haluavansa lähteä yhdessä viikon lomalle.
Ihanaa,ajattelin heti.
Hän oli jo varannut matkan Thaimaaseen ja odotti minun hoitavan asiani niin, että saisin loman tuona aikana.
Tässä vaiheessa alkoi sisäinen piruni taas nostaa päätään…miksei h
än ollut kysynyt minulta milloin saisin lomaa ja minne haluaisin matkustaa.
Yritin vielä lannistaa pirun mielestäni ja sanoin herttaisesti että tottakai yrittäisin.
Mutta piru tökki sisintäni itsepintaisesti sarvillaan…ja lopulta minun oli pakko sanoa ääneen ajatukseni.
Jollet sinä halua,Master ilmoitti kylmästi, niin löydän kyllä helposti jonkun toisen joka haluaa.
Ilmoita mihin lopputulokseen tulet, Master totesi ja lähti pöydästä.
Minä jäin istumaan.
Miten ihmeessä tämä nyt taas näin meni….
