Ei itku ei palava raivo auta irti otteestaan.
Ansaitset rangaistuksen,Masterini sanoi, olet ollut liian hankala.
Kyllä Herra,mutisin vaikka olisin halunnut sanoa etten minä ole ollut hankala vaan hän itse on ollut ERITTÄIN hankala.
Olen kutsunut kylään erään ystäväni,Master sanoi, Haluan että palvelet häntä kuten käsken.
No en varmana palvele! huudahdin heti. En ole huora… en varmana ole!!!!
Etkö, Master kysyi kylmänrauhallisena. Haluan että sinä nyt kerrankin teet mitä minä sanon ilman vastaväitteitä.
No en varmana…en ole noin vaan käskettävissä, huusin yhä ja kihisin raivosta.
MITÄ? Master kysyi ja otti rottinkikepin käteensä.Tiesin etten nyt halunnut piiskausta.
Kyllä Herra…sanoin mahdollisimman epäselvästi ja ajattelin että sepäs nähtäisiin.
Pian hänen ystävänsä saapui.
Olin tavannut tämän aiemminkin enkä pitänyt hänestä yhtään.
Master ja Vieras keskustelivat keskenään.
Tuo vieraalle kahvia,Master käski.
Ja minä tottelin.
Tuo vieraalle mehua,Master käski.
Ja minä tottelin.
Tuo vieraalle päivän lehti,Master käski.
Ja minä tottelin.
Istu vieraan jalkojen viereen lattialle ja hiero hänen jalkojaan,Master käski.
Ja minä tottelin.
Riisu puserosi,Master käski.
Ja minä tottelin.
Vieras ja Master alkoivat nauraa.
Hyvä narttu sinulla on,Vieras sanoi Masterille.
Niin on,Master vastasi. Välillä se on vaan vähän liian itsepäinen ja tarvitsee kunnon opetuksen.
Ja taas he nauroivat.
Vai et sinä ole huora,Master ilkkui minulle.
Ja kyyneleet valuivat silmistäni,kun tajusin että
Olin täysin Masterin otteessa…
