Hyväks (kö) käytit rakkauttain…
Keväällä Master ilmoitti että nyt voitaisiin muuttaa yhteen.
Hän sanoi sen samalla tavalla kuin olisi ilmoittanut että nyt vien auton huoltoon. Ilmeettömästi ja itsestäänselvyytenä.
Vähän loukkaannuin tuosta. Olin odottanut enemmän tunnetta ja intohimoa. Minulle yhteenmuutto oli suuri askel. Hänelle näköjään ihan tyhjänpäiväinen asia. Tipahdin maanpinnalle, romanttiset ajatukset kuolivat ennen kuin ehtivät kunnolla syntyäkään.
Masterin asunnosta tuli kotimme. Vähät huonekaluni vietiin kirpputorille. Ne eivät sopineet yhteen Masterin tyylihuonekalujen kanssa. Muutamat tauluni sain ripustaa makuuhuoneemme seinälle ja kukkani löysivät paikan olohuoneen ikkunalta. Rakkaat vanhat köyhänmiehen hopeaa olevat kipponi ja kuppini saivat jäädä keittiön hyllylle piiloon.
Kun katselin ympärilleni Masterin asunnossa, siis asunnossamme, en tuntenut oloani kotoisaksi. Tavarat olivat minulle ihan vieraita.
Vähitellen arki kuitenkin sujahti uomiinsa.
Me nukuimme yhdessä.
Heräsimme yhdessä.
Söimme yhdessä ja iltaisin katsoimme telkkaria yhdessä.
Me rakastelimme aina silloin tällöin.
Ja juttelimme paljon.
Välillä havahduin ajattelemaan että tätäkö tämä vain olikin, missä oli kaikki suuret tunteet joita kaikissa elokuvissa ja kirjoissa koettiin kun alettiin elää yhdessä? Oliko minua huijattu.
Välillä taas minulle riitti kun sain herätä Masterin vierestä ja Hän antoi minulle hyvänyön suukon.
Hänen ajatuksiaan en tiennyt. En ollut tullut kysyneeksi, eikä Hänkään kertonut mitään kysymättä. Tarkemmin ajatellen olin aika itsekäs, mutta en ymmärtänyt sitä ollenkaan.
Jonkin ajan kuluttua kuitenkin havahduin. Jotakin oli vialla.
Master ei enää halunnut enää leikkiä kanssani.
Pikainen nainti pari kertaa viikossa tuntui olevan riittävää.
Yritin ottaa asian puheeksi mutta hän ei halunnut puhua.
Yritin pukeutua kauniisti ja kiihottavasti, mutta hän ei edes huomannut.
Yritin hyväillä häntä iltaisin, mutta häntä ei huvittanut.
Aloin olla epätoivoinen.
Eräänä iltana yllätin Masterin kirjoittamasta sähköpostiviestiä jollekin.
Näin viestinsaajan nimen…se oli Alisa.
Kuka on Alisa, kysyin muka välinpitömättömästi mutta sydämeni pamppaili niin hurjasti että olin varma sen tulevan ulos kurkustani.
Uusi narttuni, Master sanoi tavallisella äänellä.
Olin varma että saisin sydänkohtauksen, en saanut sanottua sanaakaan. Silmissäni sumeni ja päässäni jyskytti.
Pakenin itkien vessaan.
Seuraavanakaan päivänä en saanut sanottua sanaakaan Masterille. Eipä Hän tuntunut sitä kaipaavankaan.
Tuijotti vaan välillä minua virnistellen samalla.
Olkoon, päätin lopulta ja keskitin tarmoni opiskeluun.
Viikkokausiin emme puhuneet keskenämme oikeastaan ollenkaan.
Tunsin itseni huijatuksi.
