Kipu kuolee huutamalla.
Olin hermostunut ja levoton.
En ollut kuullut Masterista mitään yli viikkoon.
Olin lähettänyt hänelle tänäänkin jo ainakin 10 tekstiviestiä, joissa lupasin tehdä ihan mitä hän vain haluaisi, kunhan vain näkisin hänet.
Aika surkeaa, olisin ehkä toisessa tilanteessa ajatellut. Muka itsellinen nainen ja itkeä vollottaa noin rääkkääjänsä perään.
Nyt en noin kuitenkaan ajatellut. Olin mustasukkainen. Varmaankin hänellä oli kiire vikitellessään uusia narttuja, jotka palvelisivat häntä minua paremmin.
Huokaisin ja lähetin vielä 10 tekstiviestiä.
Tunnin päästä hän vastasi.
Miten kehtasin häiritä häntä kesken tärkeiden kokousten, viestissä luki. Olin niin kallis huora, että hänen piti ansaita rahaakin aina välillä. Ja tulisin saamaan rangaistuksen tyhmyyteni takia. En saisi enää ikinä häiritä häntä tällä tavalla. Hän ottaisi yhteyttä kun tarvitsisi palveluksiani.
Luin viestin useaan kertaan.
Olin samaan aikaan sekä huojentunut että näreissäni. Vai että palveluksiani, ajattelin kiukkuisena ja melkein päätin olla tarjoamatta palveluksiani hänelle enää ikinä.
Silti olin onnellinen, hän ei ollutkaan unohtanut minua.
Hetken kuluttua tuli toinen viesti.
Hän tulisi puolen tunnin kuluttua, siinä luki. Minun tulisi olla täysin alastomana jo kun aukaisisin hänelle oven.
Älä unta näe, tuhahdin. Minuahan ei näin määräiltäisi.
Ja puolen tunnin kuluttua avasin hänelle oven täysissä pukeissa ja hymyilin leveästi.
Hän katsoi minua vakavana. Arvasin ettet tälläkään kerralla tekisi mitä pyydän, hän sanoi tuimasti. Mutta hänen silmissään näkyi pieni kätketty hymy.
Älysin olla hiljaa ja käänsin katseeni lattiaan.
Riisuudu! Hän käski.
Nielaisin vastaväitteen ja aloin riisuuntua hitaasti. Tällä kertaa se tuntui vaikealta siinä hänen tuiman tuijotuksensa edessä, vaikka olin tehnyt niin jo satoja kertoja aiemminkin. Nyt tunsin itseni kaikista huorista likaisimmaksi.
Mene sängylle vatsallesi ja levitä kätesi pääsi yläpuolelle, hän komensi äänellä joka ei sallinut vastaansanomista.
Niinpä minä tottelin hiljaa.
Hän tarttui käsiini ja sitoi ne tiukasti sängynpylväisiin. Hänen otteensa olivat kovia ja minua alkoi pelottaa. Miksi hän halusi sitoa minut, ajattelin ihmeissäni. Hän tiesi että pidin siitä eikä hän yleensä halunnut miellyttää minua liikaa . Sitten minulla välähti, tällä kertaa hän piiskaisi minua lujempaa kuin ikinä aiemmin. Hän halusi varmistaa että pysyisin paikoillani.
Et voi tehdä minulle näin, ulahdin.
Hän silitti hiuksiani hellästi ja hymyili minulle hieman surumielisesti.
Sitten iskut alkoivat.
Ne syöpyivät kirvelevinä viiruina pakaroihini.
Välillä ne hivelivät hellemmin ihoani ja välillä sivalsivat lujaa kuin rikkoakseen minut.
Minä purin hampaani yhteen ja suljin silmäni.
Vaikersin hiljaa.
Iskut taukosivat hetkeksi ja tunsin viileän käden sivelevän ihoani. Vedin syvään henkeä.
Sitten sivallukset jatkuivat… ja jatkuivat… ja jatkuivat.
Minä huusin.
Valtava lämmin aalto vavisutti kehoani ja sitten en enää tuntenut kipua.
Minä tärisin ja huohotin.
Olin haljeta onnesta.