Kuka sua hallitsee…
Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen tapailimme viikottain.
Yleensä Master halusi piiskata ja naida. Se sopi minulle erinomaisen hyvin.
Pidin kummastakin. Ja pidin Masterista.
Mutta minun oli vaikeaa alistua , halusin aina kertoa oman mielipiteeni jokaisesta asiasta.
Masterin mielestä minun piti noudattaa hänen ohjeitaan ja toiveitaan vastaansanomatta.
Hänen mielestään meneillään oli koulutusjakso, enkä suhtautunut siihen tarpeeksi vakavasti.
Minä taas en mielestäni tarvinnut mitään koulutusta. Enhän minä mikään koira ollut.
Masteri puhui aina jostakin kotikurista, mutta sellaisesta minä en halunnut edes kuulla. Miten vanhanaikaista!
Masterin mielestä en kunnioittanut häntä tarpeeksi.
Hän sanoi etten osannut ikinä tehdä mitään ilman vastaväitteitä.
Ja tietenkin väitin taas vastaan…enhän minä nyt sentään ala normielämässäni noudattamaan hänen toiveitaan ja käskyjään.
Tuhahdin . Minuahan ei mies määrää…
Master sanoi että hän voi myös antaa minut toiselle Masterille jollei ole minuun enää tyytyväinen.
Tuhahdin taas…enhän minä mikään kauppatavara ole.Ei minulla ole omistajaa joka voi määräillä tekemisiäni.
Olen moderni ja itsenäinen nainen!
Master sanoi että on jo puhunut erään Herraystävänsä kanssa ja tämä voisi haluta kokeilla minua.
Mitä! Huudahdin tuohtuneena, siis antaisin jonkun toisen tehdä minulle mielensä mukaan asioita…ei kuule onnistu..
Master sanoi ettei se nyt niin eriskummallista ole,Herrat vaihtavat välillä narttujaan keskenään.
Tuhahdin taas…ja tällä kertaa lujaa! Etkö sinä ymmärrä nyt millään etten ole kauppatavaraa,et sinä minua omista ja hallitse!!!!
ENKÖ? Master naurahti ivallisesti.
Myöhemmin mietin Masterin sanoja.Kuka tässä ”leikissä”oikeastaan lopulta määräsi?
Sessioissa alistuja tekee mitä Master haluaa,mutta Master taas noudattaa alistujan antamia toiveita ja rajoja.
KUKA SUA HALLITSEE???? Master vai sinä itse….
Minun elämässäni minua määrää ja hallitsee tasan tarkkaan ja vain ja ainoastaan minä. Toki voin sopia toisen ihmisen kanssa jostain säännöistä, jotka pätee session ulkopuolellakin, mutta jok’ikinen kerta loppujen lopuksi minä päätän mikä sopii ja mikä ei.
Ajattelen asian jotenkin niin, että määrään itse omaa elämääni, mutta halutessani voin antaa osan päätösvallasta toiselle ihmiselle. Tosin itselläni säilytän veto-oikeuden. Minulla on aina mahdollisuus kieltäytyä. Aina. Ja jotenkin toivoisin, että muilla olisi samalla tavalla. Koska BDSM ei ole ”todellista” orjuuttamista. Minusta tämän kuuluu olla vain leikkiä, johon molemmat ovat halukkaita. Minusta on väärin, jos joku käskee tekemään jotain mitä en oikeasti, todellakaan, missään nimessä halua, ja odottaa minun tottelevan.
Minä päätän kaikesta mitä minulle tapahtuu. Joku voi sanoa jotain, mutta minä päätän alistunko siihen vai pistänkö leikin kesken.
Hei Alina.
Noin minäkin ajattelen.Pohdiskelin vaan tässä kirjoituksessa näitä asioita.Otin neuvosi todesta ja muutin vähän kirjoitustapaani, ei enää niin suoraviivaista selostusta,ainakaan koko ajan.Yritän pohdiskella miltä mikin juttu tuntuu.Saatan kyllä mennä välillä ihan harhaankin.Näissäkin jutuissa takana oli”leikki”,ei Master minua oikeasti huoraamaan käskenyt.Toivottavasti jotkut ei saa ihan väärää käsitystä.
Minusta on kyllä hienoa, että kirjoitat suoraan. Ja sun tekstit saa kyllä omatkin aivoni hyrräämään mielenkiintoisen asioiden ympärillä. Kiitos siitä.
Naurattaa, kun mietin näitä kommenttejani. Sun blogi muuttuu kaksinkeskusteluksi. Anteeksi siitä.