Sun täytyy vain irroittaa.
”Kuule saanko kysyä oliko se sinun ex-masterisi hyvä? ” Sami kysyi varovasti.
Minä hätkähdin kysymystä. Tiesin toki , että joskushan siitäkin asiasta olisi puhuttava, mutta silti minusta tuntui vaikealta ruveta selittämään Masterin tekemisiä toiselle ihmiselle. Vähän suutuinkin Samille.
”En taida haluta puhua hänestä. ” Minä sanoin vakavana. ” Se on vain minun ja hänen välinen asia.”
” Sinä olet yhä niin kiinni hänessä.” Sami intti. ” Et ehkä itse sitä huomaa, mutta se vaikuttaa jo kaikkiin tekemisiisi ja ajatuksiisikin.”
” Minusta tuo ei enää ole normaalia.” Sami vaikutti aidosti huolestuneelta , mutta minua hänen puutumisensa asiaan, joka ei hänelle kuulunut, suututti.
” Ole hiljaa! ” Ärähdin. ” En halua puhua siitä asiasta kanssasi.”
Sami katsoi minua säälivästi ja se taas suututti minua vain enemmän.
Lähdin ovet paukkuen ulos Samin asunnolta.
Ulkona pysähdyin miettimään.
Oliko Sami sittenkin oikeassa? Oliko toimintani jo epänormaalia?
Minä tiesin rakastavani yhä Masteria liikaa ja tiesin etten silti ikinä enää olisi hänen kanssaan. Miksen siis osannut päästää hänestä irti ja mennä eteenpäin? Olihan hänkin unohtanut minut niin helposti.
Miksi nostin hänet korokkeelle ja ärsyynnyin aina kun joku uskalsikin häntä arvostella?
Hänhän oli kohdellut minua niin huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Hän ei ikinä ollutkaan rakastanut minua, hän oli vain käyttänyt minua hyväkseen.
Ja nyt ärsyynnyin jo omista ajatuksistanikin. Ei häntä saanut näin loukata!
Minä tosiaankin olin hullu, ajattelin ja säikähdin mietteitäni jo vähän itsekkin.
Päätin ryhdistäytyä.
Seuraavana päivänä soitin Samille ja pyysin tätä tulemaan luokseni.
Sami ilahtui soitostani ja sanoi tulevansa mielellään. Otanko piiskat mukaan, hän kysyi nauraen. Ei en halua nyt sitä,minä selitin punastuen.
Sami toi minulle kahvipaketin ja sanoi, ” Tiedän kyllä ettet juo kahvia, mutta ajattelin, että jos minä sitä kuitenkin saisin.”
Hän halasi minua pitkään ja pussasi poskelle.
Pyyhin kädellä poskeni värähtäen. Ei nyt, kielsin itseäni, nyt et mieti mitään muuta, tämä on hoidettava pois alta.
Ja niin aloin kertoa Samille Masterin ja minun tarinaa. Kerroin sen kylmästi, vältin puhumasta tunteistani. Kerroin mitä oli tapahtunut ja jätin kertomatta miksi näin oli tapahtunut.
Kun lopetin Sami katsoi minua säälivästi ja puuskahti ” Nyt ymmärrän miksi rakastit häntä niin kovasti.”
” Rakastan yhä. ” Minä sanoin vakavana. ” Hän on minulle suunnattoman tärkeä yhä edelleen.”
” Niin ymmärrän sen. ” Sami sanoi ja silitti pöydän yli kättäni, ” Hänhän opetti sinulle tämän kaiken ja silti jätti opettamatta sen tärkeimmän. Hän nimittäin unohti sanoa että kunnioita silti itseäsi ja tee vain sitä minkä koet hyväksi. ”
” Minä luulin koko ajan tekeväni oikein.” Minä totesin, ” Luulin saavani hänet rakastumaan itseeni kun teen juuri niin kuin hän tahtoo.”
” Voi kultaseni.” Sami naurahti surullisesti. ” Hän käytti sinua hyväkseen.”
Oloni ei ollut yhtään parempi vaikka olinkin kertonut tarinani.
Rakastin yhä Masteria ja toivoin salaa, että hänkin huomaisi vielä rakastavansa minua.
Olen säälittävä, ajattelin, kohautin harteitani ja aloin tiskata.
Minun pitäisi osata jo irroittaa otteeni hänestä ja haudata turhat toiveeni.
Katsoin ulos ikkunasta ja hymyilin.
Aurinko paistoi.
